Identiteetistä...
Eipä todellakaan ole helppo identifioitua näin rajaavan otsikon alle kuin blogissani on. Kaiken muun lisäksi olin unohtanut käyttäjätunnuksen ja salasanan, jotka äsken sitten ykskaks vaan syöksähtivät jostain ajatuksiini. Tulin oitis kokeilemaan, toimivatko, ja tässä ollaan.

Kevät on tietysti toiveita herättävä vuodenaika, mutta itselleni se nostaa aina esiin myös ajatukset kesästä, uimisesta tai muuten niukasta pukeutumisesta ja siten taas ollaan karvojen kimpussa.

Ihmeen 'kevyesti' olen pystynyt suhtautumaan karvoitukseeni, tähän 'ylimääräiseen', viime aikoina, vaikka minulla kaiken todennäköisyyden vastaisesti on uusi miesystävä.
Tietysti onnen huumassa jaksan nyppiä leuasta ja rinnoista karvat pois tuon tuostakin, mutta jo nyt on päässyt käymään niinkin, etten ole toimenpidettä muistanut! Miten voin sen unohtaa, en tiedä!
Vaan eipä ole tullut mitään kommenttia minun karvoistani läheisyydestä huolimatta. Voisiko johtua siitä, että Hänellä on parta? Olen kyllä iloinen niin mutkattomasta suhteesta, mikä meille on syntynyt. Ehkä siis hiukan laajenee tämä blogini puheenaiheiden määrä...
- posted by irinse @ 10:11 PM 3 comments

 
Haloo?
Harmillista. Näyttää siltä, että Helen on joko ymmärtänyt minut väärin tai jättänyt tuon postauksen ('Karvattomaksi' 1.2.) lukemisen kesken. Sen oleellisimmanhan sanon viimeisessä kappaleessa!

Meillä on oikeus miettiä itsellemme tärkeitä tai ajankohtaisia asioita. Ulkonäkökysymyksissä jokaisella on oma kompleksinsa, todellinen tai suhteettomasti liioiteltu. Itselleni karvat ovat ajoittain suurikin este kanssakäymisille, välillä taas, harvemmin kylläkin, täysin yhdentekevä juttu. Tämän blogin tarkoitus on olla tuuletuspaikka niihin hetkiin kun ahdistaa tai naurattaa. Haluan myös tarjota kommenttimahdollisuuden samasta ongelmasta/vaivasta/häiriöstä/estosta kärsivälle tai asiasta jostain syystä kiinnostuneelle.

J.k.Vaikka tuon nimen diaariolleni otinkin niin katson itselläni olevan oikeus jatkossa kirjoittaa muustakin kuin karvoista - vaikkapa autoista, elokuvista, kirjallisuudesta ilman pienintäkään viitettä blogini yleisotsikkoon.





- posted by irinse @ 2:30 PM 0 comments

 
Unibrow

Unibrow tai monobrow.
Kotimaisittain yhteenkasvaneet kulmakarvat.

Sellaiset oli vaikka Friedalla (lisä linkkejä). Hänestä kertovan elokuvan katsoin vastikään kahdesti peräkkäin. Siinä ei tällaiseen sivuseikkaan paneuduttu, siis kiihkeän hormonitoiminnan sivuvaikutukseen: karvoihin ei-toivotuissa kohdissa naiskehoa. Tuo unibrow kyllä hiukan kielisi, että niitä 'ylimääräisiä' karvoja olisi muuallakin ollut.

Tuskin hänen vahvaa taiteilijapersoonaansa paljon hetkautti vaikka olisi ollutkin. Mistä sellaisen vahvan itsetunnon löytää tavallinen erityis-ihminen, kun tuo erityisyys ei ole esteettisesti arvostettua.

Vietin pinsettien kanssa tänäkin aamuna pitkän tovin kylpyhuoneessa. Pitkästä aikaa huokailin hiukan lohduttomasti. Silti olen menossa uimahalliin.



- posted by irinse @ 3:04 PM 1 comments

 
Karvattomaksi?
klo 21
Huomasin, että tänä iltana on tulossa kiinnostava 4D -dokumentti englantilaisista nuorista naisista, jotka haluavat hankkiutua eroon kaikista karvoistaan... Kauhistus - saavat ennakkotekstin mukaan miehet luulemaan, että naiset ovat karvattomia! Joopa joo.

Tämä on katsottava.

***
klo23
No, pettymykseksi jäi.
Dokumentti tyytyi hämmästelemään, kauhistelemaan, inhoamaan liiallista karvankasvua. Ymmärrys jäi tosi vähiin naisten itsensäkin joukossa karvojaan ei-ajelevaa tai poistattavaa kohtaan.
Urheileva ystävätär-joukko tosin kertoi yllättävän avoimesti omasta karvoituksestaan - ensi kertaa tuli missään ohjelmassa esiin, että niinkin monella naisella kasvaa näitä minun inhoamiani tummia karvoja nännien ympärillä! Niistä kaikki haluavat eroon.

Ja käytössä ovat tuonkin dokumentin jälkeen tasan ne samat aseet: karvanpoistovaahdot,voiteet, vahat, 'höylä' ja lady-shave. Hui kärsimystä - brasilialainen, à la Hollywood, että miehen olisi miellyttävämpi!! Ei kerrottu mitään intiimialueeen karvoituksen perustehtävästä.
Esiteltiin toki kallis laser-hoitokin, mutta kovin pintapuolisesti ja vain ensimmäinen hoitokerta. Seuraavat kerrat ja seuranta olisivat kiinnostaneet - niin arvokkaasta/kalliista hoidosta on kyse!

Toivonpa, että joku kotimainen versiokin aiheesta tuotettaisiin. Olisin vapaaehtoinen koekaniiniksi laser-hoitoon. Itse olisin kyllä kiinnostunut tietämään myös useammista vaihtoehdoista. Epäilen, että jotain hormonihoitojakin olisi - mitä syötetään niille naisiksi haluaville mieskehoon syntyneille, jotka käyvät läpi sukupuolenvaihdosleikkauksen?

Ja, kaiken kaikkiaan. Onhan maailmassa tärkeämpääkin ajateltavaa - mitä mahtaa ajatella parantumatonta sairautta sairastava henkilö tuollaisesta pinnallisesta hedonismi-joukosta, joka ko ohjelmassa esittäytyi! Narsismi lienee vaikeasti parannettava sairaus sekin.



- posted by irinse @ 11:20 PM 0 comments

 
Naura kanssain!!
Kyllä nyt naurattaa ihanasti! Aivan uskomatonta, että kun minä teen tuollaisen kissatestin, niin minä, karvainen nainen, olen ihan rehellisillä vastauksilla sitten se ainoa karvaton kisu!!



You are a Sphinx! You are mocked for your unusual
appearance, but you are very loving and
devoted. People just need to give you a
chance!


What breed of cat are you?
brought to you by Quizilla



- posted by irinse @ 11:35 PM 0 comments

 
Yksinäinenkö vai yksinolosta nauttiva?

Why do you cry?
brought to you by Quizilla

Enpä koe ihan näin yksinäinen olevani kuin tuo testi antaa ymmärtää. Usein jopa viihdyn yksikseni, silloinhan voi nauttia monista pienistä asioista, joita muiden läsnäollessa ei voi hyvällä omallatunnolla tehdä. Esimerkiksi kun
lapsi on viikonloppukylässä niin minä en lauantaina pue päälleni ennen puoltapäivää. Tiskit saa odottaa iltaa tai inspiraatiota, tiskikonetta ei ole. Ruokaa en varsinaisesti laita, kuhan kohellan. Voin vaikka juoda pari siideriä saunan päälle... Lehdet ja kirjat ja kaikki pikkutavarat saavat jäädä käsistäni haluamilleen paikoille... Ihana yksinolo!

- posted by irinse @ 1:00 AM 0 comments

 
Ne pinsetit
(Kun nuo pinsetit ovat minulle niin tärkeät ja löysin sen aikaisemman tekstin, niin kopioin sen tähän melkein sellaisenaan. Se oli kirjoitettu 2.1.)

Aurinko paistoi ihanasti. Olin juonut aamukahvit yhdeltätoista ja ajattelin lähteä kävelylle. Pesin hampaitani ja katse osui leukaan. Niinpä tietysti. Kiusankappaleita kerrakseen. Huuhtelin hampaat ja olin aikeissa ottaa pinsetit peilikaapin hyllyltä. Ei ole siellä, mihinkäs ne nyt sitten viimeksi tuli laitettua. Tämä on minulle tyypillistä - kuljettelen tavaroita enkä muista minne, mutta pinsetit on PYHÄ esine! Pinsettien paikka on minun puolella kaappia, keskihyllyn vasemmassa reunassa. Niitä EI saa siirtää! Nyt niitä ei löytynyt.
Varapinsetit löysin, mutta ei niistä ole mihinkään, nehän ovat tasapäiset. Ne oikeat ovat teräväkärkiset, niillä karvat irtoavat kiltisti.

Olen usein etsiskellyt kaupasta teräväkärkisiä pinsettejä, mutta en koskaan löydä kuin niitä tasapäisiä ja niillä ei saa karvoista otetta, en minä ainakaan.

Tosi lamaannuttava tapahtuma. En voinut lähteä ulos. Joskus joudun etsimään pinsettejä kaksikin päivää ja silloin tuntuu, että ääneni korkeus nousee joka kerran kun avaan suuni ja lapseni ei varmaan ymmärrä, mikä tuolla äidiksi kutsutulla naisella oikein heittää... Ja sitten kun löydän pinsetit, kun vaan saan tuon tutun työkalun sormiini, niin mieleni lauhtuu ja ilo palaa ääneeni! Kaikki on taas hyvin. Tänään en pinsettejä ole vielä löytänyt. Varon avaamasta suutani; en kestä enää itsekään sitä kimeän kirkuvaa ääntä, joka kirahtaa sisuksistani.
Olkoon. Kävin parvekkeella hengittämässä raikasta ilmaa. Ymmärrän tupakoijia. Rakas aurinko, paista huomennakin! Rakas kohtalo, anna minun löytää pinsettini! Mieluimmin nyt ihan heti.



- posted by irinse @ 6:30 PM 0 comments

 
Yllätyin
Pakko sanoa, että "yleisön pyynnöstä" palaankin blogien maailmaan.

Kolmen merkinnän blogiani lukikin useampi kuin luulin.

Aloitan nyt uudelleen kun saan pian oman nettiyhteydenkin eikä tarvitse hankalasti käydä täällä ystävän koneen ääressä tuntojaan vuodattamassa, kiitos vaan hänelle siihen asti.

Lopetin diaarioni kirjoittamisen lyhyeen, koska en mielestäni sopinut otsikon edellyttämään kategoriaan kohtaloaan uikuttavista surkeilijoista (anteeksi, tämän käsityksen olen saanut esim. ruman naisen päiväkirjasta).
Usein olen kyllä antanut karvojeni estää normaalia elämää, mutta olen kärsinyt siitä itsekseni.

Kerron heti kärkeen, että en valita ja uikuta muuta kuin satunnaisesti. Olen valoisa luonne ja sellaisena pysyn, yritän ehkä enimmäkseen löytää karvoista jotain hymyn tai naurun aihetta.

Koska poistin kaikki aikaisemmat merkinnät, kerron vain lyhyesti, että olen siis tavanomaista karvaisempi nainen.
Tummia karvoja kasvaa perinteisesti miehisillä alueilla, leuassa ja huh-huijaa, myös rinnan alueella. Sääretkin ovat luonnontilassa sellaiset, että jo vuosikymmen sitten kesäisellä torilla eräs mummo pysähtyi kohdalleni ja tokaisi: "Ja nuin karvaset sääretki!" Ehkä hän ei pitänyt myöskään minihameestani?

Pinsetit, tuo korvaamaton työvälineeni, on käytössä päivittäin ja auta armias, jos se joskus ei löydy paikaltaan.
Edellisessä avauksessa kerroin jo miten käy, jos tuo aarre on hukassa, pinsetit siis. Silloin en pysty lähtemään minnekään, en edes lähikauppaan ja kiukkuni ja äänenkorkeuteni nousee äärimmilleen. Läheiset varokoot ja kyllä tytär väistääkin. Hän onkin tällä hetkellä ainut asuinkumppanini - miehestä erosin suuren ikäeron ym. takia ajat sitten.

Sosiaaliset suhteeni ovat koetuksella kaiken aikaa. Ikioma hormoonihäiriöni, jolle olen antanut välillä luvan häiritä kaikenlaista kanssakäymistä, on aikamoinen peikko myös suhteessa ystävättäriin saati sitten vieraampiin naistuttaviin. En lähde spontaanisti mihinkään saunailtoihin tai uimahalleihin ja kylpylöihin. Ensin on käytävä karvasota ja mieluummin pari päivää ennen, ettei punotus karvojen nyppimisalueilla paljasta minua.

Selibaattia vs seksiä sivusin aiemmassa blogissa; siihen aiheeseen palaan kyllä uudelleenkin.



- posted by irinse @ 11:15 AM